Markku Jalkanen

Markku Jalkanen

Www-osoite: www.faronpharmaceuticals.com Sähköposti: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Tavanomainen 4-5 vuoden välein toistuva sijoitusbuumi teknologiayhtiöihin on selkeästi odottanut itseään tällä vuosituhannella. Sen synty on ollut aina riippuvainen riskinottokyvyn kasvusta sijoitusmarkkinoilla, joka onkin selvästi kasvanut kuluneen vuoden aikana. Senpä vuoksi ei ole yllätys, että sijoitukset teknologiayhtiöihin ovat kasvaneet ennätysmittoihin vuoden 2013 aikana. Jälleen kerran toiseksi suurimmaksi investointialueeksi heti mobiiliteknologian jälkeen on kivunnut life science alue.

Vuoden 2013 ensimmäisen neljänneksen aikana bioyhtiöt keräsivät noin 5 miljardia dollaria uusia investointeja ja tämä kasvoi kuuteen miljardiin dollariin toisen neljänneksen aikana. Kolmas neljännes jäi hieman edellisistä reilun 4 miljardin investointimäärällä (osittain lomakauden vuoksi) ja odotukset yli 20 miljardin sijoituksista koko vuoden 2013 aikana ovat hyvinkin realistisia. Valtaosa näistä investoinneista tapahtui/tapahtuu Pohjois-Amerikassa. Erityisen merkittävässä asemassa ovat olleet julkiset transaktiot, jotka vastasivat liki 60 % koko rahankeruusta ja niissä on ollut mukana jo neljäkymmentä NASDAQ-IPOa. Se puolestaan on vuosituhannen runsain ja jatkaa varmasti vielä kasvuaan.

Myös bioyhtiöiden pörssikurssit ovat kehittyneet erittäin suotuisasti. Viimeisen 12 kuukauden aikana ns. NASDAQ Biotech-index on noussut yli 50 prosenttia. Jotkut yhtiöt ovat jopa kaksinkertaistaneet osakekurssinsa muutamassa kuukaudessa listautumisesta ja osan saavuttaessa jopa miljardin dollarin arvostuksen.

Yksi bioyhtiöiden arvostusta ylös ajava voima on varsinaisten lääkeyhtiöiden krooninen puute uusista tuotteista. Tämä ajaa sekä osto että fuusiohintoja ylöspäin. Vuoden 2013 alkupuoliskolla tapahtui suhteellisen vähän M&A transaktioita kun käytettävissä on ollut muita rahoituskanavia. Jatko onkin mielenkiintoinen.

Hyvä kysymys on tämän buumin mahdollinen leviäminen Pohjois-Amerikan ulkopuolelle? Historiallisesti näin on aina tapahtunut mutta olisiko eurooppalaisten bioyhtiöiden katsottava yhä vakavammin Pohjois-Amerikan dynaamisille markkinoille. Viimeinen esimerkki tästä on tanskalainen Egalet, joka on ilmestynyt NASDAQ:n IPO-listalle lokakuun puolessa välissä.

Jo vuosia suomalaiset bioyhtiöt ovat resurssien osalta kokeneet toimivansa kymmenyksillä amerikkalaisiin verrattuna vaikka tieteelliset perusteet eivät tätä selitä. Ehkä on turha murehtia sitä vaan etsiä prosesseja, jotka mahdollistaisivat pääsyn samoille markkinoille. Suomen maine paranee koko ajan uusien start-upien maana. Vielä kun saamme kasvuyritykset osaksi suurempaa talousdynamiikkaa niin eiköhän tästä selvitä.

Suomen teolliset työpaikat ovat katoamassa, jopa niin sanotuilta tulevaisuuden aloilta. Tämän vuoksi Suomella ei ole varaa menettää yhtäkään osaamisalueista, jotka voivat kasvattaa teollista toimintaa Suomessa. Tässä mielessä olisi käsittämätöntä hyväksyä Suomen vetäytymistä yhdeltä maailman suurimmalta teollisuuden alalta – lääketeollisuudesta. Se on myynnin perusteella on noin viisi kertaa suurempi kuin kännykkäteollisuus (1.000 versus 220 miljardia). Hyvin hoidettuna lääkeyhtiöt ovat myös tuloksentekokyvyltään aivan omaa luokkaansa.

Lääketeollisuuden alaa oltiin Suomessa kehittämässä erittäin voimakkaasti 90-luvulla ja siitä toivottiin uutta Nokiaa. Kun odotukset eivät täyttyneet niin nopeasti kuin aluksi ajateltiin, käänsivät monet tahot selkänsä tälle teollisuuden alalle ja erityisesti sen tuotekehitykselle. Tutuiksi tulivat kommentit, että meillä ei ole tälle alalle osaamista eikä riittäviä resursseja. Homma menikin ahomansikoiden poimimiseksi sen sijaan, että lääkekehitystä olisi tehty yhteistyössä kansainvälisten osaajien kanssa, jolloin oltaisiin oltu jo alun perin lähempänä tasaisesti kasvavia kansainvälisiä lääkemarkkinoita.

Mutta kuinka kävikään kun sitkeys voitti. 90-luvun kehittäjistä kaksi (Biotie ja Hormos) ovat saamassa tuotteensa maaliin eli myyntiluvan. Kolmannen yhtiön (Juvantia) tuote on kliinisen tutkimuksen viimeisessä vaiheessa. Uskomaton onnistumisprosentti, ja kaikki tämä on vielä tehty murto-osalla lääkejättien resursseista. Kun tähän lisätään vielä Suomen perinteisemmän lääketeollisuuden tuotekehityksen kautta voimakkaasti kasvanut tuotemyynti (Orion, Leiras ja Santen) niin alaa ei enää voi noin vain ohittaa Suomen kansantalouden ja työllistämisen kannalta.

Menestyksen takana on usein lääkesegmentin hyvä kohdentaminen ja kun se onnistuu globaalisti niin liikevaihtoa syntyy. Orionin Parkinson-lääke on oman segmenttinsä eniten myyvä lääke. Bayer’n kohdun sisäinen kierukka (alun perin Leiraksen kehittämä) myy vuosittain yli 600 miljoonaa euroa. Molemmat yhtiöt ovat myös Suomen kymmenen suurimman veronmaksajan listalla. On myös mielenkiintoista todeta että Varsinais-Suomen teollisista työpaikoista ja liikevaihdosta viidennes syntyy ns. life science alueelta. Ilman tätä kehitystä Turun seutu olisi todella ahtaalla. Myös Santen (ent. Star) kasvaa jatkuvasti Hervannassa.

Pitäisikö hätäisten poliitikkojen kääntää taas takkinsa ja miettiä uudestaan painopisteiden rajoittamishalujaan. Lääketieteen tutkimus on kiistatta Suomessa maailman huipulta. Nyt alkaa olla näyttöä myös tuotekehityksen menestyksestä. Tämä kehitys voi johtaa siihen, että ennen niin laadukkaita kännyköitä valmistaneet ja hyvin koulutetut insinöörit löytävätkin itsensä valmistamassa lääkkeitä. Kuin pisteenä iin päällä, kaksi positiivista tulosvaroitusta tänä vuonna antanut Orion on perustamassa lääkepakkaus/logistiikkakeskusta Nokian tiloihin Salossa.

Sairauksien hoito on ylivoimaisesti tehokkainta lääkkeillä. Se on myös yhteiskunnallisesti taloudellisinta. Jokainen voisi vaikka käydä lävitse esim. nykyaikaisen lymfooma hoidon ja miettiä mikä tilanne olisi ollut ilman tehokkaita lääkkeitä.

Kirjoittaja Markku Jalkanen on pitkän linjan biotekniikkayrittäjä – bioneeri, ja johtaa tällä hetkellä mm. Faron Pharmaceuticals yhtiötä, jonka päätuote akuutin keuhkovamman hoitoon on myös siirtymässä kliinisen kehityksen viimeiseen vaiheeseen (faasi III).

Suomessa on tehty lukuisia selvityksiä siitä miksi ns. uuden aallon bioteollisuus ei ole lunastanut siihen kohdistuneita kaupallisia odotuksia. Syiksi on arveltu kaupallisesta kokemattomuudesta aina Suomen maantieteelliseen sijaintiin liittyviä ongelmia. Joissain sivulauseissa sanotaan, että kun nämä ongelmat voitetaan niin rahoitusta kyllä löytyy. Yee!

Yksittäisistä syistä ylivoimaisesti suurin on kuitenkin Suomessa vallitseva pääomaköyhyys, joka on vain syventynyt 2000-luvulla. Tästä tilanteesta on syntynyt tämän blogin otsake. On yllättävää, että varsin yhteiskunnallisesti merkittävätkin tahot väittävät, että bioteollisuuden rahoitus ei ole nykypäivää eikä sitä pitäisi harjoittaa ainakaan Suomessa. Tämä yhteiskuntakehotus onkin toteutunut erittäin hyvin Suomessa.

Vaikka tilastoa sanotaan emävalheeksi niin uskon niihin kuitenkin enemmän kuin kaikenlaisiin, kapeiden intressien etuja ajaviin popularisteihin. Tilastot nimittäin osoittavat, päinvastoin kuin Suomessa luullaan, että life science investoinnit ovat olleet suurimpien toimialueiden joukossa koko 2000-luvun ja on suurin juuri nyt. USA:ssa investoinnit vuonna 2009 ylittivät jo merkittäväksi nousseen 2000 vuoden ja nyt näyttää vuoden 2010 kolmen neljänneksen perusteella siltä, että USA:n life science investoinneista tulee kaikkien aikojen suurin vuonna 2010. Eurooppakaan ei ole huono tässä samassa asiassa kahta maata lukuun ottamatta – Suomi ja aina niin ihana Ruotsi (kerrankin samassa veneessä). Jos suhteutetaan USA:ssa tapahtuvien life science investointien määrä Suomen ja USA:n väliseen väestösuhteeseen, niin Suomessa pitäisi investoida bioteollisuuteen noin miljardi euroa. Me emme pääse edes 10 miljoonaan euroon. Talvisotavertailuna tämä tarkoittaisi, että yksi suomalainen bioneeri vastaisi sataa jenkkiä. Kova juttu.

Miksi muut mutta ei me? Objektiiviset tiedemittarit antavat suomalaisesta biolääketieteen osaamisesta poikkeuksellisen hyvän kuvan. Globaalisti olemme kolmen kärjessä. Miksi ei sitten synny kaupallisia tuotteita? Taas väärä luulo. Suomesta on syntynyt useita satoihin miljooniin (vuosittain) euroihin yltäviä tuotteita ja lisää on tulossa. Parhaat tavoittelevat miljardin luokkaa.

On pakko lopuksi kysyä mitä järkeä tässä koko hommassa on? Ensin ylläpidämme ja koulutamme maailmanluokan osaajia (kunniakysymys) verovaroilla. Sitten rahoitamme teknologiatuilla alkavia untuvikkoyrityksiä velkaantumisen äärirajoille (hienoa innovaatiopolitiikkaa) – ja sitten tulee Roope Ankka lännestä (ja kohta  myös idästä), joka ostaa velkaantuneen yrityksen taskunpohjarahoilla. Voimme sitten taas ihailla omistajavaihdoksen myötä em. yhtiöiden huipputuotteiden etenemistä maailmalla ja todeta ”kuinka hienoa tuo ulkomainen liikemiestaito on”. Siinä ohessa unohtui huomata yhtiöön tapahtuneet lisäsatsaukset.

Niin kauan kuin suomalainen innovaatiotyö tapahtuu ilman merkittävää pääomatarjontaa niin se tulee pysymään Applen peliohjelmien kehittämistasolla. Voivathan ne olla ihan hauskoja kun eläkkeet eivät muutaman vuosikymmenen jälkeen riitä mihinkään muuhun.